Vaikuttaako Trumpin presidenttiys Euroopan automarkkinoihin?
Puolitoista vuotta sitten tapahtuneen virkaanastumisensa jälkeen Donald Trump on lisännyt hyökkäyksiään Euroopan kanssa käytävää kauppaa vastaan. Asetettuaan korkeammat tullit eurooppalaiselle teräkselle (+25 %) ja alumiinille (+10 %) hän harkitsee vakavasti tullien asettamista 2,5 % – 20 tai 25 % muille kuin amerikkalaisille autoille.
Trumpin hallinnon toimien valossa Eurooppa on päättänyt vastaiskusta aivan hiljattain. Ensinnäkin tekemällä valituksen Maailman kauppajärjestölle (WTO). Sitten se päätti ryhtyä vastatoimiin asettamalla tuontitulleja (useimmissa tapauksissa 25 % ) tietyille yhdysvaltalaisille tuotteille, kuten ajoneuvoille, joihin sovelletaan tällä hetkellä 10 prosentin tuontitulleja.
Muutama kaunopuheinen luku
Nämä tilastot ovat peräisin Invest Securitiesilta: vuonna 2017 amerikkalaiset veivät lähes kaksi miljoonaa ajoneuvoa, joiden arvo oli 57 miljardia dollaria. Samaan aikaan ne toivat maahan 8,3 miljoonaa (arvoltaan 192 miljardia dollaria), josta yli 6,8 miljoonaa tuli neljästä maasta: Meksikosta (2,4 miljoonaa), Kanadasta (1,8 miljoonaa), Japanista (1,7) ja Etelä-Koreasta (0,9 miljoonaa). Saksasta viedään Euroopassa ylivoimaisesti eniten ajoneuvoja setämaahan Sam. Saksalaisilla autonvalmistajilla on (VDA:n mukaan) vain 657 000 yksikköä, mutta niillä on kuitenkin 90 % Yhdysvaltojen premium-markkinoista. Saksa tuo Yhdysvalloista 166 000 ajoneuvoja.
Laske itse: 57 miljardin dollarin vienti ja 192 miljardin dollarin tuonti, joten puhumme noin 135 miljardin dollarin alijäämästä pelkästään ”autojen & kevyiden kuorma-autojen” osalta Yhdysvalloissa. Vuonna 2012 tämä alijäämä oli 105 miljardia euroa. Kun tähän lisätään komponenttien (joka kasvoi viidessä vuodessa 40 miljardista 60 miljardiin) ja raskaiden kuorma-autojen ( 2,7 miljardista 8 miljardiin 2012 miljardista 2017) alijäämä, ymmärretään pian Yhdysvaltojen autoteollisuuden kilpailukykyongelman laajuus (laajimmassa määritelmässä).
Kysymys ”standardeista”?
Yhdysvaltain presidentti avasi vihamielisyydet jokin aika sitten: ”Miksi saksalaiset eivät osta yhtä paljon amerikkalaisia autoja kuin amerikkalaiset ostavat saksalaisia autoja?”. Saksan entinen ulkoministeri Sigmar Gabriel, ei hukannut aikaa vastaukseen: ”Amerikkalaisten on vain tehtävä parempia autoja”.
Se, mikä aluksi saattaa kuulostaa poliitikkojen keskinäiseltä kiistelyltä, peittää itse asiassa alleen erään totuuden. Yhdysvaltojen automarkkinoilla on asetettu laatuvaatimuksia, jotka ovat yhteisiä vain …. amerikkalaiset.
Eivätkä edes kaikki heistä! Noin kolmenkymmenen vuoden ajan yhä suurempi osa amerikkalaisista on etsinyt ajoneuvoja, jotka vastaavat enemmän muun maailman tottumuksia, mikä on aiheuttanut vakavia kilpailukykyongelmia paikallisille markkinoille.
Näiden ongelmien kompensoimiseksi (ainakin osittain) mikään ei näytä loogisemmalta kuin siirtää osa kokoonpanosta ja komponenttien valmistuksesta muualle. Erityisesti Meksikoon.
Kun otetaan huomioon hänen kuuluisa ”America First” -kampanjalauseensa, on aivan yhtä loogista, että Donald Trump yrittää kääntää tämän suuntauksen päinvastaiseksi.
On syytä muistaa, että Trumpin toimenpide voi vaikuttaa ensisijaisesti amerikkalaisiin valmistajiin. Esimerkiksi Ford valmistaa Meksikossa Yhdysvaltojen markkinoita varten.
Onko luvassa suurta päänvaivaa?
Korostaessaan tuontia Trump on luultavasti jättänyt huomiotta yhden yksityiskohdan: ulkomaiset autonvalmistajat ovat investoineet tehtaisiin Yhdysvalloissa. Maailman suurin BMW-tehdas sijaitsee siis Spartanburgissa, Pohjois-Carolinassa. Mercedes-Benzillä on tehdas myös Tuscaloosassa, Alabamassa, ja Volkswagenilla on tehdas Chattanoogassa, Tennesseessä.
Vaikka saksalaiset valmistajat veivät viime vuonna Uuteen maailmaan 657 000 ajoneuvoja, ne myös tuottivat noin 804 000 ajoneuvoa (edelleen VDA:n mukaan). Bloomberg Intelligencen mukaan nämä samat valmistajat veivät lähes 490 000 Yhdysvalloissa valmistamiaan ajoneuvoja muualle maailmaan (myös Eurooppaan).
Nämä valmistajat ovat siis vaarassa joutua kaksinkertaisen rangaistuksen kohteeksi molempien maanosien tullijärjestelmän vuoksi. Tariffit – jos ne siirretään kuluttajille (ainakin osittain), mikä on varmaa – todennäköisesti nousevat tietyissä malleissa. Elleivät ne muuta tuotantomallejaan päättämällä tuottaa lähempänä markkinoita ilman vientiä. Ja sillä on seurauksia: autotehtaan – tai tässä tapauksessa useiden tehtaiden – tuotantolinjojen muuttaminen maksaa rahaa, eikä se ole halpaa!
Paitsi jos valmistajat perustavat Yhdysvaltoihin kokoonpanolinjoja, joilla kootaan sarjoina tuotuja ajoneuvoja, joiden lisäarvo on pienempi kuin vanhan kunnon paikallisen tehtaan, jolla on tiivis paikallinen komponenttitoimittajien verkosto. Tämän käytännön ansiosta ne voisivat välttyä tullimaksuilta.
Ja jos Yhdysvaltain presidentti hyökkää myös autonosien kimppuun, hänen hallintonsa on vaarassa repiä hiuksensa irti. Kuinka amerikkalaisia nuo osat ovat? Komponenttien toimitusketjut ovat usein hyvin pitkiä. Ne saatetaan itse asiassa valmistaa Euroopassa (tai muualla), niitä muutetaan Yhdysvalloissa ja lähetetään sitten takaisin toiseen maahan koottavaksi sarjoiksi ennen kuin ne palaavat Yhdysvaltoihin meksikolaisen valmistajan toimittajalle. Seuraa tätä tilaa!
Onneksi käytettyjen autojen tuonti ja vienti Yhdysvalloista ja Yhdysvaltoihin on edelleen vähäistä.